Mä. En. Voi. Uskoa. Tätä. Mä oon vihdoin ja viimein selvinnyt tästä kaikesta, ja kaikin puolin elämäni rankimmat ja opettavaisimmat kolme vuotta on nyt ohi ja voin kääntää uuden sivun mun elämässä. MÄ OON YLIOPPILAS! Hyvästi stressaavat koeviikot, tylsääkin tylsemmät pakolliset kurssit matikoiden ja fysiikoiden parissa, jokapäiväiset luku-urakat ja tunteja kestävät läksyt. Ainakin toistaiseksi! Vaikka niitä kauhulla taaksepäin katselenkin, oon mä onnellinen, että lukioon päätin lähteä. Vaikka nyt "mitokondrio on solun voimanlähde" tuntuukin ainoolta asialta mitä mun päähän on lukiosta jäänyt, oon mä oppinut ihan älyttömästi asioita ja yllätänkin usein itseni positiivisesti kaikella tiedolla mitä mä suustani päästän. Kaiken tiedon lisäksi oon kasvanut lukiossa ihan uudeksi ihmiseksi, sellaiseksi, jollainen haluankin olla. Ehkä toi kaikki paine ja puserrus on puristanut musta ulos kaiken ylimääräisen ja jäljelle on jäänyt puhdas minä ja ainoostaan se kaikista sisin.
Ylppärit kuormitti mut ihan ylikierroksille ja voin silloin tosi huonosti. Valoa tunnelin päässä toi kuitenkin lukuloman aikainen Thaimaan reissu, joka myös ahdisti lukemisen osalta, että mitähän siitäkin tulee. Mut arvatkaa mitä? Äidinkielestä tuli L (jep, yllätyin itsekin, wtf :-D), ruotsista E, enkusta M ja terveystiedosta M. Oon tosi ylpeä ittestäni et mä jaksasin puurtaa loppuun asti, vaikka välillä tuli romahduksia ja itkukohtauksia ja teki mieli vaan heittää kirjat seinään ja lähteä planeetalta. Mut mä tein sen, hitto soikoon! Laskeskelinkin, että ylppäreihin tuli luettua 19 kirjaa moneen kertaan läpi puhumattakaan meidän monisataasivuisesta äikän hirviökirjasta. Ja nettikursseista. Ja lukiokirjojen ulkopuolisesta matskusta. Suoritin myös liikunnan lukiodiplomin, thainyrkkeilystä tietty, arvosanoin 4/5!
Alunperin mun piti kirjoittaa myös psykologia, oon kuitenkin ottanut lähes kaikki kurssit siitä. Loppumetreillä päätin kuitenkin jättää sen kirjoittamatta, sillä kirjoitin kaikki nuo neljä ainetta tänä keväänä. Edellisenä syksynä kirjoitin pelkästään enkun, mutta koska halusin korottaa sitä nyt keväällä, päätin jättää psykan odottelemaan parempia aikoja. Ihan vaan koska tiesin mihin mun voimavarat riittäisivät ja psyka on kaikista raskain aine, joka itsestään sisältää taas sen vajaa kymmenen kirjaa. Oon kuitenkin säästänyt kaikki psykan kirjat ja paperit ja on hyvin mahdollista, että meen kirjoittamaan sen myöhemmin, jos siltä tuntuu.
Itse ylppärijuhlat oli ihan mahtavat ja pidettiin ne mun isotädin luona, koska meillä ei oo omaa pihaa tai nurtsia talomme edustalla. Skumppa virtasi, musiikki soi sekä livenä että Spotifysta ja ruokaa oli riittävästi. Maijalle ja Arille iso kiitos näistä ikimuistoisista juhlista! Emilialle myös kiitos tosta mun kukkaisesta ylppärikampauksesta ja suurtakin suurempi shoutoutti Lauralle (blogi) kaikista näistä kuvista, joita se jaksoi päivän mittaan ottaa. Ja koska tässä nyt herkistelläänkin jo valmiiksi, haluan kiittää kaikkia vieraita ja muitakin läheisiä, jotka sai mut lähes kyynelten partaalle onnentoivotuksineen ja rahallisine tsemppeineen tulevaisuuttani varten. Teette mun elämästä arvokasta ♥
Illalla lähdettiin Juulin ja Hennan kanssa Helsingin yöhön, koska me taidettiin olla lähestulkoon ainoot, ketkä sinnepäin halus lähteä. Jaksettiin juhlia aamuun asti Capitalissa ja lakkikin säästyi putipuhtaana, huh! Mä en tosiaan siis mihinkään kouluihin tänä keväänä oo hakenut, vaan lähden kokeilemaan mun omia siipiä maailmalle. En vieläkään kuitenkaan aio hypettää sitä kovasti, koska moni asia on vielä harkinnan alla! Nyt mä oon vaan chillaillut ja nauttinut ansaitusta kesästä. Tänään mulla alkoi kesätyöt. Elämä rullaa. Luv youuuuuuuuu! - Sissi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti