21.2.2016

PENKKARIT 2016

IMG_7871 penkkarit IMG_7877 penkkarit1 IMG_7914 IMG_7919 IMG_7931

Nyyyh. Nyt on penkkarit ohi monen vuoden odotuksen jälkeen, ja meno oli kyllä aika lailla semmoista, minkälaista odotinkin. Penkkariasuna mulla oli krokotiili, ostin sen yhdeltä koulukaverilta (lyhennettynä) parillakympillä. Mun ainoona kriteerinä oli se, etten halua joutua palelemaan rekan kyydissä, joten tuommoinen karvainen kokopuku sopi aivan mainiosti. Vietin penkkarit suurimmaksi osaksi Isben, Tuulin ja Juulin kanssa - Isbe ja Tuuli olivat hommanneet ilmalla täytetyt dinosauruspuvut ja Juuli oli lastenkirjoista tuttu Waldo.

Torstaina penkkaripäivänä kutsuin tytöt meille heti aamusta, ja korkattiin juomat niinkin aikaisin kun 7.30! Lähdettiin kasin jälkeen koululle syömään abeille ja opettajille järjestettyä aamupalaa, ja laulaa lurautettiin koko porukka myös opeille yks hauska biisi. Sen jälkeen oli abishow, josta mulla ei harmillisesti oo yhtäkään kuvaa, mutta videoita löytyy omista arkistoista, onneksi! Abit jakelivat nuoremmille kaikenlaisia vuoden titteleitä ja reksit nähtiin lavalla tanssimassa mm. Anacondaan ja Thrilleriin... :-D Kun abishow oli ohi, oli hetki aikaa ottaa kuvia kavereiden kanssa ja laittaa vähän lisää vaatetta päälle, sillä päivän kohokohta eli rekka-ajelu lähestyi.

Meidän koululla oli neljä rekallista abeja, ja oli kyllä ihan sika hauskaa, ettei jäätävä raekuurokaan haitannut meidän menoa. Monet porvoolaiset olivat kerääntyneet torin ympärille katsomaan meidän metelöintiä ja hauskanpitoa ennen lähtöä, ja ympäri Porvoota ajellessamme milloin mihinkin ikkunaan tai ovenrakoon oli kerääntynyt ihmisiä vilkuttelemaan meille. Se lämmitti mieltä, kun yleensä nuorten riekkumista ei katsota hirveen hyvällä. Toivottavasti lämmitettiin myös heidän mieliä, mulla nimittäin kului kuusi kiloa karkkia muutamassa tunnissa, kun heiteltiin niitä laitojen yli ja kouluja kierrellessä jaeltiin sokerinhimoisille lapsille. Kului mulla kyllä muutakin kuin karkkia, nimittäin huulipunaa koululaisten otsiin ja poskiin! Monet nuoret ja lapset oikeesti nauttii salaa siitä, että osa tuli oikeen tyrkyttämään putipuhtaita kasvojaan meille. Nimittäin jos naamassa on paljon eri abien tägejä ja piirroksia, tarkoittaa se sitä, että on ollut suosittu abien keskuudessa. Sanon vaan kokemuksesta, hah! Monet tuli myös suoraan kysymään, että saisko karkkia, ja osa oli varautunut karkkisateeseen ottamalla etukäteen pusseja, kasseja, koreja ja pipoja mukaan napatakseen rekoista lentäviä namuja.

Rekka-ajelun jälkeen mentiin tyttöjen kanssa pitsalle ja sieltä suoraan ruokalevolle. Kahden tunnin päikkärien jälkeen heräsin kamalaan päänsärkyyn - aamuiset juomat olivat tehneet tehtävänsä :-D No ei siinä, särkylääkettä naamariin, pari lasia vettä ja krokoasu takas päälle ja laittautumaan. Kerettiin laittaa vielä ruokaakin meillä ja rentoutua syvällisten keskusteluiden parissa ennen illan rientoja baariin, joka oli itse asiassa vähän pettymys. Moni meidän koulun abeista oli lähtenyt Helsinkiin (minäkin olisin halunnut), joten meitä oli suhteellisen vähän suhteellisen isossa baarissa. Myös Porvoon toinen lukio, joka on muuten ruotsinkielinen, oli kehitellyt omat jatkopaikkansa, joten ainoot abit olivat meidän koulusta. Ehkä ihan hyvä vaan, että ilta sai leppoisan lopun. Ja koska oli torstai ja baari oli silloin auki poikkeuksellisesti, ei oikeen ylimääräisiäkään ihmisiä tullut paikalle.

Miltä nyt tuntuu? No, ei miltään erityiseltä, koska vaikka penkkarit kuvastaakin lukion loppumista, niin onhan tässä vielä vaikka kuinka paljon puurtamista ylppäreiden eteen. Penkkarit oli kyllä ainutlaatuinen kokemus ja siitä osas ottaa kaiken irti ja olla hetkessä, koska toista mahdollisuutta ei tule koskaan. Tässäkö tää nyt oli, mitä vitsii? Kiitos ystäville ihanasta päivästä ja hei, kiitos myös meidän opeille ja muulle koulun henkilökunnalle kaikista näistä vuosista, kun ootte meidän hapannaamoja jaksaneet katsella. Kyllä me arvostetaan teitä kovasti ja kaikkea sitä työtä, mitä meidän eteen jouduitte tekemään. Uskokaa pois!  AAMUJA NOLLA! - Sissi

17.2.2016

PINTAA SYVEMMÄLLE YLPPÄREISTÄ

Moi! Katselin surullisena mun blogin katsojalukuja, kun joka päivä aika isokin määrä ihmisiä käy tsekkaamassa mun blogisivuja pettyneenä, kun en oo päivittänyt tänne pitkään aikaan yhtään mitään. Tuli morkkis. Niille, jotka ei vielä tiennyt, niin mulla on nyt meneillään ylioppilaskirjoitukset, joihin panostan ihan täysillä. Oon jättänyt treenaamisenkin kokonaan sivuun ja jatkan bodailua taas maaliskuussa, kun tää rutistus on ohi. Toisaalta treenaamattomuus on mulle iso pala ja samalla ajaa mut hulluksi, mutta oon päättänyt olla ajattelematta koko asiaa ja käydä vaikka kävelyllä, jos himo liikuntaan yllättää. Oon kuitenkin sisimmiltäni semmoinen kaikki tai ei mitään -tyyppi, eli jos treenaan niin panostan siihen täysillä, ja jos opiskelen niin opiskelen täysillä. Ja nyt oon valinnut opiskelun, onhan meitä tähän koesumaan prepattu viimeiset kolme vuotta kuitenkin.

Miten mun päivät sitten kuluu? Nythän koulu on virallisesti ohi ja me abit ollaan päästy lukulomalle. Mä heräilen siinä kympin aikoihin ja yleensä muutaman tunnin päästä lähden kirjastoon lukemaan ja oonkin siellä sit monta tuntia. Joskus on parempia päiviä ja opiskeluintoa riittää, joskus keskitys herpaantuu pienestäkin ulkopuolisesta tekijästä, eikä lukemisesta tuu mitään. Päivän päätteeksi mulla on energiatasot tosi matalalla, intensiivinen opiskeleminen vie ihan hirveesti energiaa. Kirjastosta tultuani lösähdän sit moneksi tunniksi katsomaan telkkaria, ja ennen nukkumaanmenoa luen englanninkielistä kirjaa (löysin nyt muuten aivan tajuttoman hyvän nimeltään The Shock of the Fall). No kidding, tää sama kaava on toistunut nyt viikosta toiseen :-D

Pictures10

Mut nyt tähän kaikkeen tulee muutos! Ens viikolla me nimittäin lähdetään äitin kanssa Thaimaahan kahdeksi ja puoleksi viikoksi. Joo mä tiedän, joo se on sitä virallista lukuloma-aikaa, joo se pitäis käyttää opiskeluun. Mut mä otan kirjat sinne mukaan ja luen joka aamu muutaman tunnin ennen päivän rientoja, niin oon sopinut. Se on ihan riittävästi. Otin tän reissun huomioon ja aloitin sen takia ylppäreihin lukemisen jo joulukuun alussa, eli toivon mukaan mulla on ens viikkoon mennessä hommat jotakuinkin viimeistelyä vaille valmiina. Mitä nyt kuus enkun kirjaa lukematta ja saman verran ruotsia... :-D Onneks pitkät lentoajatkin voi käyttää hyödykseen. Siellä mä en pysty paeta lukemista vedoten parempaan tekemiseen! Muahaha, sit ei tekosyyt paljoo auta.

Mä siis kirjoitan äidinkielen, ruotsin, terveystiedon ja enkun. Enkun kirjotin kyllä viime syksynä jo, mutta päätin korottaa arvosanaa, koska olin tyytymätön lopputulokseen. Enkku on mulle kuitenkin tosi tärkeetä, ja koska uusin sen, jouduin ajan puutteen ja omien voimavarojen takia jättämään psykologian kirjoittamatta. Enhän mä edes tiedä, et haluanko psykologian saralle opiskelemaan tulevaisuudessa. Mut ainahan sen voi tulla lukiolle kirjoittamaan uudestaan, vaikka olisinkin valmistunut! Joten no worries. En aio myydä mun psykan kirjoja, vaan pidän ne varmuuden vuoksi säilössä tulevaisuuden varalle.

Pictures9

Sanoin tuossa pari postausta sitten, että en oo stressaantunut tai aio stressata ylppäreistä. Nyt pitää sanoa, että vedän sanani täysin takaisin. Mulla on hetkiä, jolloin tuntuu, etten kestä enää tätä painetta, mitä mun harteille on opiskelun osalta kasattu kolmen vuoden ajan. En oo koskaan kokenut näin suurta stressiä, mä en vaan oo ollut semmonen stressaaja-tyyppi koskaan. En mä oo nytkään tietoisesti pyöritellyt ja tuskastellut näitä ylppäriasioita päässäni, että kai se stressin siemen muhii jossain alitajunnassa, mutta ehkä parempi niin. En oo ikinä kärsinyt finneistä, joita mulle nyt ilmestyy jatkuvasti uusia. Mulla on nukahtamisongelmia ja kärsin rintakivuista ja jatkuvasta päänsärystä. Viime yönä heräsin neljän aikoihin samaiseen rintakipuun ja huomasin samalla, että mun pulssi oli hirveen korkeella. Mä käyn aaaaivan ylikierroksilla jopa silloin, kun mä nukun. Kuitenkin nyt kun äidinkielen tekstitaidon koe ja ruotsin sekä enkun kuuntelut on takana, on olo hieman kevyempi. Ehkä toi tuleva loma tekee mulle oikeesti ihan hyvää, mä varmaan repisin hiukset päästäni, jos olisin koko lukuloman neljän seinän sisällä ravaten pelkästään kirjaston ja kodin välillä.

Älä anna kenenkään sanoa sulle, ettet voi asettaa rimaa just niin ylös, kuin susta tuntuu. Mä en tyydy vähempään ja aion uurastaa sen eteen, että voin lakkiaisten jälkeen todeta ylpeänä, että tein oikeesti kaikkeni. Tää tila ei kuitenkaan kestä kauaa, tää on vaan väliaikaista. Kuukausi pienessä (tai vähän isommassa) ylppäripaniikissa on mun mielestä ihan kohtuullinen hinta sille, että saan haluamani arvosanat, tai että voin olla ylipäätään tyytyväinen omaan ahkeruuteeni. Ettei mun tarvii jälkeenpäin miettiä, että "oisin voinut kyllä opiskella enemmän". Kuukauden vetää vaikka käsillään seisoen. Pitää muistaa kuitenkin joskus laiskotella, mitä mä oon ihan ahkerasti tehnyt kyllä sitäkin. Ja lohtusyönyt. Ylihuomenna (tai käytännössä katsoen jo huomenna) on penkkarit, yks odotetuimmista tapahtumista moneen vuoteen. Toivotaan, että se ois meille kaikille hetkellinen pakokeino tästä kaikesta opiskelemisesta ja stressistä ja paineista!

Tsemppiä abeille ja muille, jotka sitä tähän talven harmauteen tarvii. Ilman toisten tsemppejä on joskus vaikeeta jatkaa eteenpäin. Me ollaan kaikki samassa veneessä. Usko itsees hitto vie! Hali  - Sissi