23.11.2015

ME & MUAY THAI

999998_599628640086764_1129887794_n

Mä tossa jonkun aikaa sitten vihjailinkin, että tää tulis tapahtumaan. Joo, mä oon parannut takas thainyrkkeilyn pariin, woohoo! Pidin taukoa about seitsemän kuukautta ihan vaan siksi, että tarvitsin sitä. Siinä vaiheessa, kun ei jaksa enää lähteä innoissaan treeneihin koulupäivän jälkeen, on aika kokeilla jotain muuta. Mulla oli tauon aikana jäsenyys Ladylinelle, jossa kävin ryhmäliikuntatunneilla, ja Ladylinen kautta pääsee maksutta Easyfitille, jossa kävin kuntosalilla. Tauko tuli todellakin tarpeeseen ja varsinkin ryhmäliikuntatunnit oli maailman parhaimpia. Sain elää hetken taas "normiarkea", kun ei tarvinnut olla niin tarkka syömisistään ja oli enemmän aikaa nähdä kavereita ja hölläillä itsekseen, kun ei tarvinnut sitoutua treeniaikatauluihin. Sain levättyä, vaikka treenailinkin. Mieli puhdistui. Etäisyys teki hyvää, koska hahmotin koko thainyrkkeilyn ja oman paikkani sen parissa paremmin. Rupesin miettimään, mitä mä siltä haluan, jos mitään.

_DSC0443_016

Pari kuukautta sitten tuli sit fiilis, että haluais takas tuttuihin piireihin, samalle haiskahtavalle salille ja samojen haiskahtavien treenikavereiden seuraan. Mä kuitenkin oon rutiininomainen ihminen, eli aikataulutettua elämää tuli ikävä. Nyt oon treenannut suistolla epäsäännöllisesti, koska oon jatkuvalla syötöllä ollut kipeenä. Meidän koulussa on hirveen iso remppa meneillään homeen takia, ja myös Suistohalli on läpimätä. En sit tiiä, toisaalta mulla on taipumustakin saada kaikki maailman bakteerit ja virukset mun elimistöön. Odotan innolla, että pääsen kunnolla siihen "Sissin normiarkeen", eli treenaamaan joka päivä hiki hatussa hirveellä treeniputkella! Paitsi sen ylikunto- ja mykoplasma-osion voisin kyl jättää tällä kertaa väliin... :-D

1536556_599628740086754_1251032849_n

Monet on kysyneet, että milloin mä meen takas kehään ottelemaan. Ei hajuakaan vielä. Nyt en oo enää junnu ja matseihin saa ottaa kyynerpäälyönnit mukaan, joka jännittää sikana. Haluun tällä hetkellä keskittyä lähinnä tekniikan hiomiseen ja kunnon kohottamiseen, joka tauon aikana rääkkitreenien puuttuessa kerkes hieman laskea. Niin ja ehkä myös ylimääräisten kilojen karsimiseen, koska, noh, se en ollut minä, se oli Pirkka. Oon osittain perfektionisti ja musta tuntuu, etten halua mennä kehään ennen kuin mun tekniikat on oikeesti puhtaita myös äärirajoilla. Tai edes jokseenkin.

SM 5.104

Thainyrkkeily on mulle supertärkeetä ja tulee varmasti aina olemaankin, kävi tulevaisuudessa mitä tahansa. Aloitin sen 13-vuotiaana ihan kokeilumielessä, koska mun sen aikainen paras kaverikin treenasi sitä. Loppujen lopuksi paras kaveri lähti ja minä jäin. 15-vuotiaana rupesin kilpailemaan, ja tän hetkinen saldo on 13 matsia. Voitoista ja häviöistä mulla ei oo tiliä, koska oon hävittänyt mun ottelijapassin, mihin ne kirjataan, heh. Häviöitä on ainakin pari enemmän kuin voittoja. Oon 2013 nuorten SM-kultamitalisti ja 2014 nuorten SM-pronssimitalisti. Oon ylpee jokaisesta matsistani, koska oon aina lähtenyt kehään voittoa tavoitellen ja voittanut pelkoni. Mun painoluokassa oon joutunut ottelemaan monta kertaa samaa vastustajaa vastaan, koska meitä on niin vähän. Kyllä se vaatii rohkeutta mennä kymmenen vuotta vanhempaa naista vastaan kolmannen kerran, jolle on hävinnyt jo kaksi kertaa paikat mustelmilla.

_DSC0462_064

Vielä urheilua tärkeämpää thainyrkkeilyssä on mun luomat suhteet. Oon tutustunut meidän salilla mun nykyisiin maailman parhaimpiin kavereihin Linaan ja Johannekseen. En vois elää ilman niitä. Myös muut vakkaritreenaajat ja valmentajat on mulle tosi tärkeitä, uskoitte tai ette. Oli iso juttu lähteä tauolle pois tuttujen naamojen luota, kun ei tiennyt, milloin palaa takaisin. Suistolaiset on mulle kuin toinen perhe. Ne näkee mut kuitenkin aidoimmillaan hikisenä, innostuneena, väsyneenä, turhautuneena, itkuisena, onnellisena, jännittyneenä ja ennen kaikkea mun omassa elementissäni.

1530401_599628856753409_206141228_n

Joten... Tääl mä taas oon! Jatkan thainyrkkeilyn ohella salilla käymistä pari kertaa viikossa, joka on kivaa vaihtelua, kun en oo sitä kuutta päivää viikossa pelkästään Suistolla. Voi vitsi, voisin kirjoittaa tästä vaikka kuinka paljon lisää, koska thainyrkkeilyssä treeneineen ja matseineen on niin paljon tunnetta. Ja rakkautta. Mä rakastan sitä mitä mä teen. Muistan sanoneeni Nitalle treenien jälkeen pari vuotta sitten, että jos thainyrkkeily olisi ihminen, mä menisin sen kanssa naimisiin. Mun elämän parhaimpia reissuja on matsireissut, kun ollaan kaikki samassa veneessä jännityksinemme ja nälissämme painonvedon jälkeen. Ja se tunne, kun astuu kehään. Ja se tunne, kun matsi on alkamaisillaan. Just se tauon tuoma etäisyys sai mut tajuumaan sen, kuinka ainutlaatuisia hetkiä ne on, vaikka ne ei ehkä sillä hetkellä tunnu siltä. Nyt nautin täysin siemauksin tästä tunteesta, mikä muhun palasi. Joskus on otettava etäisyyttä, jotta näkee asiat selvemmin. - Sissi