VÄÄRYYKSIÄ

Mä oon perusluonteeltani pirteä ja positiivinen, joka näkyy täällä blogissakin. Vaikka mä saatan aina iloiselta vaikuttaakin, on mulla tietenkin asioita, jotka saa mun veren kiehumaan, höyryn nousemaan päästä, otsasuonen pullottamaan ja ihon kananlihalle Minioneiden, Hottisten ja yhdyssanavirheiden lisäksi, heh. Tietysti. Nyt on aika paljastaa muutamia näistä pienemmistä ja suuremmista vääryyksistä, mitkä saa mut tosi vihaiseksi ja kärttyisäksi. Näihin asioihin haluan puuttua.



Mua ärsyttää se, miksi 99% oikeista uutisista on negatiivissävytteisiä. Kyllä mä ymmärrän, että maailmassa on paljon pahuutta, mutta niin on hyvyyttäkin ihan yhtä lailla. Miksei niistä uutisoida? En yhtään ihmettele suomalaisia, jotka aloittavat aamun lukemalla lehteä ja ovatkin koko loppupäivän kärttyisiä ja huonotuulisia, ainoana puheenaiheenaan ne aamun kuumat negatiiviset uutiset. Kyllä minäkin olisin!



Naiset maksavat keskimäärin elämänsä aikana 35000e menkoistaan. 35000! Meillä ei ole paljoa valinnanvaraa, haluammeko tätä kuukausittaista luontoäidin lahjaa vai emme, joten on mun mielestä epäreilua, että niistä saa maksaa ihan reippaasti. Vähintäänkin oikeudenmukaista olisi ilmaiset kuukautiskamppeet tai jonkin näköinen naiseustuki valtiolta, eikö! 35000 euroa on ihan hirvittävä määrä rahaa ja voi olla jollekin ratkaiseva summa.



Tätä saa lukea netistä kaikenlaisista sali-memeistä, mutta tää asia rassaa munkin aivoja. Oon tosi pienikokoinen ja musta on inhottavaa hikisen alkulämpän jälkeen siirtyä jalkaprässiin all ready ja sit ruvetakin siivoamaan edellisen käyttäjän painoja tangoista, ennen kuin voin aloittaa oman treenini. Usein kyse on monen kymmenen kilon kiekoista, joiden kanssa joudunkin vähän ponnistelemaan. En vaan ymmärrä, mitä sen treenaajan päässä liikkuu, ettei omien jälkien siivoaminen kuuluisi hänelle. Luuleeko se, että kaikki muutkin treenaa varmasti niin isoilla painoilla kuin hän? Tosi itsekästä ajattelua, mitä en tuu koskaan ymmärtämään. Siellä kuitenkin käy sekä miehiä että naisia, aloittelijoita että kokeneempia, 50-kiloisia että 100-kiloisia.



Yhdet ylppärit kirjoittaneena julistankin, että en tykkää koko yo-systeemistä. Esimerkiksi kielten testaaminen pelkällä kirjallisella- ja kuulunymmärtämisen kokeella on äärimmäisen epärealistista eikä ne pelkästään mittaa oikeita taitoja ollenkaan, mitä saa normaalista kanssakäymisestä englanninkieltä puhuvien kanssa. Monivalintakysymykset on tarkoituksella tehty kompakysymyksiksi. Ne on suunnitellusti harhaanjohtavia ja hieman ohi tekstin, joko kysymykset eivät käy ihan tasan luetun tai kuullun kanssa, tai sitten useampi sopisi niihin ihan yhtä lailla. Mun oma taso enkussa on aina ollut super, mutta kuuntelut menivät penkin alle, koska taistelin typerien monivalintavaihtoehtojen kanssa, ja kello kävi. Tahtoisin uudistuksen koko systeemiin ja realistisemmat menetelmät mittaamaan oppilaiden kykyjä.



Rakastan leffoja ystävien kanssa, mutta mun leffafiiliksen latistaa täysin ja täydellisesti se, jos sen aikana räplätään kännykkää. Tulee fiilis, että leffa on kaverin mielestä joko tylsä tai seura ei kelpaa, jos kerta kännykkä on kiinnostavampi kuin leffan spekulointi mun kanssa. Kyllä mä ymmärrän, jos on tärkeä viesti mihin pitää vastata, mutta että Facebookin ja Instagramin selailu? Mä usein tiuskaisen tästä asiasta mun leffaseuralaisille, jos se kännykkä kaivetaan vartin välein tyynyjen väleistä. Silloinhan menee leffasta ohi vaikka kuinka paljon ja toiselle tulee yksinäinen fiilis.

Nää ongelmat on pieniä muuhun maailmaan verrattuna, mutta ovathan pienetkin asiat tärkeitä. Ei kuitenkaan jäädä näihin ihan kokonaan vellomaan ja keskitytään hyviin asioihin, etsitään niitä positiivisia uutisia netistä ja kirjoitetaan vaikka mielipidekirjoitus ylioppilastutkintolautakuntaa koskien, ihan mitä vaan. Onko kenelläkään samanlaisia fiiliksiä?
Pusuja! (kuvat weheartit) - Sissi