25.10.2015

VÄÄRYYKSIÄ

Mä oon perusluonteeltani pirteä ja positiivinen, joka näkyy täällä blogissakin. Vaikka mä saatan aina iloiselta vaikuttaakin, on mulla tietenkin asioita, jotka saa mun veren kiehumaan, höyryn nousemaan päästä, otsasuonen pullottamaan ja ihon kananlihalle Minioneiden, Hottisten ja yhdyssanavirheiden lisäksi, heh. Tietysti. Nyt on aika paljastaa muutamia näistä pienemmistä ja suuremmista vääryyksistä, mitkä saa mut tosi vihaiseksi ja kärttyisäksi. Näihin asioihin haluan puuttua.

Kuvakaappaukset

Mua ärsyttää se, miksi 99% oikeista uutisista on negatiivissävytteisiä. Kyllä mä ymmärrän, että maailmassa on paljon pahuutta, mutta niin on hyvyyttäkin ihan yhtä lailla. Miksei niistä uutisoida? En yhtään ihmettele suomalaisia, jotka aloittavat aamun lukemalla lehteä ja ovatkin koko loppupäivän kärttyisiä ja huonotuulisia, ainoana puheenaiheenaan ne aamun kuumat negatiiviset uutiset. Kyllä minäkin olisin!

Pictures7

Naiset maksavat keskimäärin elämänsä aikana 35000e menkoistaan. 35000! Meillä ei ole paljoa valinnanvaraa, haluammeko tätä kuukausittaista luontoäidin lahjaa vai emme, joten on mun mielestä epäreilua, että niistä saa maksaa ihan reippaasti. Vähintäänkin oikeudenmukaista olisi ilmaiset kuukautiskamppeet tai jonkin näköinen naiseustuki valtiolta, eikö! 35000 euroa on ihan hirvittävä määrä rahaa ja voi olla jollekin ratkaiseva summa.

Pictures8

Tätä saa lukea netistä kaikenlaisista sali-memeistä, mutta tää asia rassaa munkin aivoja. Oon tosi pienikokoinen ja musta on inhottavaa hikisen alkulämpän jälkeen siirtyä jalkaprässiin all ready ja sit ruvetakin siivoamaan edellisen käyttäjän painoja tangoista, ennen kuin voin aloittaa oman treenini. Usein kyse on monen kymmenen kilon kiekoista, joiden kanssa joudunkin vähän ponnistelemaan. En vaan ymmärrä, mitä sen treenaajan päässä liikkuu, ettei omien jälkien siivoaminen kuuluisi hänelle. Luuleeko se, että kaikki muutkin treenaa varmasti niin isoilla painoilla kuin hän? Tosi itsekästä ajattelua, mitä en tuu koskaan ymmärtämään. Siellä kuitenkin käy sekä miehiä että naisia, aloittelijoita että kokeneempia, 50-kiloisia että 100-kiloisia.

Pictures5

Yhdet ylppärit kirjoittaneena julistankin, että en tykkää koko yo-systeemistä. Esimerkiksi kielten testaaminen pelkällä kirjallisella- ja kuulunymmärtämisen kokeella on äärimmäisen epärealistista eikä ne pelkästään mittaa oikeita taitoja ollenkaan, mitä saa normaalista kanssakäymisestä englanninkieltä puhuvien kanssa. Monivalintakysymykset on tarkoituksella tehty kompakysymyksiksi. Ne on suunnitellusti harhaanjohtavia ja hieman ohi tekstin, joko kysymykset eivät käy ihan tasan luetun tai kuullun kanssa, tai sitten useampi sopisi niihin ihan yhtä lailla. Mun oma taso enkussa on aina ollut super, mutta kuuntelut menivät penkin alle, koska taistelin typerien monivalintavaihtoehtojen kanssa, ja kello kävi. Tahtoisin uudistuksen koko systeemiin ja realistisemmat menetelmät mittaamaan oppilaiden kykyjä.

Pictures6

Rakastan leffoja ystävien kanssa, mutta mun leffafiiliksen latistaa täysin ja täydellisesti se, jos sen aikana räplätään kännykkää. Tulee fiilis, että leffa on kaverin mielestä joko tylsä tai seura ei kelpaa, jos kerta kännykkä on kiinnostavampi kuin leffan spekulointi mun kanssa. Kyllä mä ymmärrän, jos on tärkeä viesti mihin pitää vastata, mutta että Facebookin ja Instagramin selailu? Mä usein tiuskaisen tästä asiasta mun leffaseuralaisille, jos se kännykkä kaivetaan vartin välein tyynyjen väleistä. Silloinhan menee leffasta ohi vaikka kuinka paljon ja toiselle tulee yksinäinen fiilis.

Nää ongelmat on pieniä muuhun maailmaan verrattuna, mutta ovathan pienetkin asiat tärkeitä. Ei kuitenkaan jäädä näihin ihan kokonaan vellomaan ja keskitytään hyviin asioihin, etsitään niitä positiivisia uutisia netistä ja kirjoitetaan vaikka mielipidekirjoitus ylioppilastutkintolautakuntaa koskien, ihan mitä vaan. Onko kenelläkään samanlaisia fiiliksiä?
Pusuja! (kuvat weheartit) - Sissi

20.10.2015

FROM NOW ON...

Pitkän tauon jälkeen mulle tuli fiilis, että haluan tehdä pientä uudistusta blogiini. Mun kirjoittelun linja on ollut sama since day one, eikä se oo oikeastaan muuttunut samaan tahtiin kuin mä. Haluan kirjoittaa enemmän merkityksellisimmistä asioista kuin omat tulemiset ja menemiset. Mulla on monenmonesta asiasta mielipiteitä, mitä en oo tuonut täällä oikeestaan esiin. Haluaisin tuoda ääneni kuuluviin mulle tärkeistä asioista, oli ne sit pieniä tai isoja. Ja tärkeillä asioilla tarkoitan myös ihan arkisia asioita, mistä mä oonkin jo kirjoitellut tänne, kuten reissu mummulaan, kaikenlaiset tapahtumat tai mua liikuttavat biisit.

Oon kuullut useesti lauseen, että mitä järkeä on bloggailla, jos sillä ei pyritä vaikuttamaan? Oon aina ollut eri mieltä, merkitseehän blogi eri ihmisille eri asioita. Mulle tää on ollut vähän kuin avoin päiväkirja, kun viikon tapahtumien jälkeen oon saanut kaikki tiivistettyä yhteen kirjoitukseen kaikkien ystävien (ja muun kansan) nähtäville. Joskus se on tuntunut jopa velvollisuudelta, siitä rupesi tulla kaavamaista. Mun päässä liikkuu kuitenkin tosi paljon ajatuksia tästä maailmasta ja tuntuisi turhalta heittää ne hukkaan ja jättää ne sinne mistä tulivatkin. Yksi syy on myös se, että mun tekemisiä pystyy muutenkin seuraamaan niin tiiviisti muualla sosiaalisessa mediassa, että taidan jättää ne kaikista pinnallisimmat "mitä tein tänään" -tyyliset ihan vaan sinne!

En nyt sano, että mun blogista tulisi joku filosofinen keidas, heh, ei todellakaan! Mutta just nyt tuntuu, että haluan antaa jotain enemmän kaiken muun höpötyksen seassa. Mulla on nyt jotenkin erilainen tatsi elämään ja haluan sen näkyvän täälläkin kirjoittamalla asioista toisinaan vähän pintaa syvemmältä, koska semmoinen ihminen mä pohjimmiltanikin oon. Toki aion tehdä jatkossakin myday- tai muita teemapostauksia ja kaikkea muuta mieleen juolahtnutta, sekin on osa mua. Kaikkea oikeassa suhteessa, eikö? Joskus vaan olisi kiva kirjoittaa vähän deepimpiäkin juttuja tänne. Antaa tän nyt vaan rullata omalla painollaan ja katsoa, mihin suuntaan mun bloggailut oikeen etenee. Miltäs kuulostaisi? Mulla on ainakin helpottunut olo, saa tääkin vähän tuuletusta! - Sissi

IMG_4660

19.10.2015

AMORE ROMA

DSC_0003 DSC_0022
DSC_0105
DSC_0051
DSC_0090
DSC_0117 DSC_0123 DSC_0128 DSC_0130 DSC_0144 DSC_0170 Rooma 2015 DSC_0206 Rooma 20151 DSC_0272 DSC_0295 Rooma 20153 DSC_0308 DSC_0337 Rooma 20152 DSC_0365
IMG_5147 IMG_5148

Ciaooo! Täällä blogin puolella on ollutkin hiljaista jonkun aikaa, joten moni ei tiennytkään mun syyslomareissusta Italiaan. Viideksi päiväksi lähdettiin äitin kanssa Roomaan, mukana oli myös äitin ystävä ja kummityttö. Myös ihana Sofia sattui paikalle samaan aikaan ja koettiin ikimuistoinen ilta yökerhoja vaihdellen. Huh, Roomassa oli sikana koettavaa, eikä aika kerennyt käydä pitkäksi. Mm. Colosseum, Forum Romanum, Pantheon, Fontana di Trevi, Espanjalaiset portaat, Vatikaani ja varmaan kymmenen eri kirkkoa tuli kierrettyä ja räpsittyä kuviin.

Mä voisin kertoa teille suu vaahdossa kaikkea Roomasta, mutta yritän nyt tiivistää kerrottavani tähän yhteen kappaleeseen. Ruoka on aivan tajuttoman hyvää, kuten moni varmaan arveleekin. Pasta on taivas, viini älyttömän halpaa ja italialainen jätski, no, ehkä maailman parasta. Joka puolella on ihania pieniä ravintoloita ja söpösti ränsistyneitä taloja ja ihmiset tervehtii toisiaan poskipusuin. Kun katsoo yläpuolelle, näkee useita kattoterasseja ja pieniä puutarhoja, ihan uskomattomia! Pienellä budjetilla ei pärjää missään muualla paitsi ruokaostoksilla. Kaikenlaista taidetta ja koristelua on joka paikassa, siis ihan joka paikassa, tuli jopa ehkä pieni kauneudenähky. Ihmiset on tosi laittautuneita ja kauniita. Italialaiset elää niin huoletonta elämää verrattuna meihin, asiat ei siellä oo niin justiinsa.

Onnellinen reissu kaikenkaikkiaan, vaikka varasinkin mukaan vähän liian kevyitä vaatteita, joten poden nyt vuosisadan jäätävintä flunssaa. Elämäntyylin ja ruuan suhteen (ja miesten!) Italia vaikuttaisi olevan mun valittu maa. Voisinpa lähettää teille sen fiiliksen, mikä Rooman kaduilla vallitsi. Kaikkien on koettava tää kerran elämässään. Kiitos ihanasta reissusta matkaseuralaisille  - Sissi