25.12.2015

A VERY MERRY CHRISTMAS

DSC_0229 DSC_0195 DSC_0288

Houhou! Ah - olo on kuin possulla. Mut niin kuuluu ollakin. Me vietettiin aivan ihana suhteellisen perinteinen joulu kotona. Päivä alkoi joulusparreilla thainyrkkeillessä, josta tulin kotiin saunomaan ja syömään riisipuuroa. Rupesin leipomaan joulutorttuja, jonka jälkeen katsottiin äitin kanssa Lumiukko-animaatio. Aivan ihana, mut sika surullinen. Ei sitäkään oo tullut katsottua vuosiin. Illan pimetessä lähdettiin viemään haudoille kynttilöitä, ja kynttilämeri oli ihan uskomattoman upean näköinen. Takas tullessa ruvettiin valmistamaan jouluateriaa, eli meidän osalta sisäfilepihvejä. En minä, äiti eikä velikään oikeen jouluruuasta välitä, joten päätettiin suosiolla jättää ne väliin lukuunottamatta perunalaatikkoa ja rosollia.

Meidät yllätettiin pihvien paiston yhteydessä ihan täysin, kun joulupukki pitsiliinapartoineen kolkutteli ovelle. Oltiin kaikki ihan montut auki, kun yritettiin toisiamme mulkoilemalla keksiä, kuka meistä tän olisi järjestänyt! Parin yhteislaulun jälkeen ovelta rymysi kauhean kokoinen kööri kylpytakit ja tonttulakit päässä, ja sukulaisiahan sieltä tuli pilvin pimein. Oli muuten aika mielenkiintoinen visiitti :-D

Illalla oli perinteinen lahjojenjako. Mä oon niin kiitollinen kaikesta. Sain enemmän, kuin olisin voinut toivoakaan. Äiti muisti mua leffalipuilla, lounasseteleillä, iPad minillä ja yhteisellä sähköhammasharjalla, joka oli muuten pitkään toivottu ylellisyys. Veljeltä sain lahjakortin Stockalle, ja aikaisemmissa joulunvietoissa sain isiltä ja äitipuolelta jokapaikan lahjakortin - rahaa. Mut mitä sitä muuta tässä iässä tarvitseekaan, kun sepä se on jatkuvasti lopussa. Kiitos kaunis koko perheelle sekä myös mun rakkaille ystäville Osaa mä en oo tässä joulun alla edes tavoittanutkaan, joten saattaapi Sissipukki käväistä vielä joulun jälkeenkin! Ainiin, tämän joulun itsetehdyt lahjat muutamille oli ihanan tuoksuinen (ja maukas) puolukka-sokerikuorinta. On muuten aitoa tavaraa, ainoa miinus on, että purkkia pitää säilyttää jääkaapissa. Reseptin löytää täältä. (Ja kyllä, sekoitin cranberryn lingonberryyn, mutta mitäs pienistä :-D)

Mitä jouluperinteitä teillä on, onko samoja? Nyt ei pulkkamäkeen kyllä päästy, ois muuten ollut takapuolet mullassa. Mut kerkeehän sitä vielä. Mulla rupee tulee jo joululaulut pikkuhiljaa korvista ulos, kun radiossakin ne soittaa päivä toisensa jälkeen niitä yhtiä ja samoja ja vieläpä samojen artistien esittäminä. All I Want For Christmas Is You, Feliz Navidad, Last Christmas, Happy Xmas (War Is Over), It's Beginning To Look A Lot Like Christmas... Kiitos riittääääää! Jouluhaleja joka iikalle  - Sissi

23.12.2015

CHRISTMAS TIME AT HOME SWEET HOME

Siis ah, vaikka matkustelu niin ihanaa onkin, on pitkästä aikaa kivaa olla kotona Suomessa viettämässä perinteistä joulua. Ja vieläpä uudessa kodissa. Meidän joulunvietto on yleensä mennyt lämpimissä maisemissa, milloin Thaimaassa, Balilla tai Espanjassa. Viime vuonna nautiskeltiin äitin, veljen ja parin tuttavan kanssa olutta Balilaisessa aussibaarissa, joka oli sekin aika ainutlaatuinen joulukokemus. Mut just tällä hetkellä ainutlaatuiselta tuntuu olla omassa pienessä kotikaupungissa, kun sai koristella uusi koti jouluvaloilla, suunnitella aaton ohjelmaa, koristella joulukuusi (rakastan joulukuusia, en ees muista, milloin meillä ois viimeks ollut semmonen!), maistella äklöjä laatikoita, avata joulukalenterin jokainen luukku ajallaan ja leipoa aatoksi pipareita ja torttuja. Pääsin myös tänä vuonna osallistumaan ekaa kertaa lukion joulujuhlaan, mikä oli, noh, mielenkiintoinen!

DSC_0043 DSC_0141

Mitä vanhemmaksi tuun, sitä inhottavammalta tuntuu tehdä joulutoivelistaa. Ikään kuin painostaisi läheisiä ostamaan kyseiset materialismionnellisuudet, että "tässä, osta nää mulle". Ja sitähän se periaatteessa onkin, muttei käytännössä. Mä itse rakastan joululahjashoppailua ja pyrin olla ostamatta läheisille mitään turhuuksia. Kun kaveria ajattelee tarpeeksi ja muistelee yhteisiä hetkiä, on helppoa (tai ainakin hieman helpompaa) keksiä omaperäinen joululahja suklaakonvehtirasian sijaan. Teen osan joululahjoista yleensä myös itse, kuten tänäkin vuonna. Joitakin ihmisiä inhottaa, että joulun idea on mennyt ihan vinksalleen, kun siitä on tullut materialismin juhlaa. Mä itse vaan nautin siitä, että saan kerrankin ostaa materialismionnellisuuksia, askarrella ja muistaa tällä tavoin tärkeimpiä ihmisiä hyvällä omallatunnolla. Ja hei, kuka muka pistää hanttiin uusille villasukille tai leffalipuille, muista rapisevista paketti-ihanuuksista puhumattakaan? Me ollaan muutettu muutama viikko sitten ja siinä onkin jo lahjaa kerrakseen, kun ollaan ostettu tänne kotiin uusia kalusteita ja härpäkkeitä. Kyllä me silti ollaan sovittu, että vietetään perinteinen joulu kirjaimellisine lahjapaketteineen, kun edellisvuosina se lahja on ollut meidän ihanat ulkomaanmatkat. Lapsena sitä opetettiin ajattelemaan "antamisen ihanuutta", mutta vasta myöhemmin sen on oikeesti tajunnut.

joulukuu 20151 joulukuu 2015

Vaikka mä olisin jouluaaton missä, on mulla tapana askarrella vuosi vuodelta hienompia joulukortteja ja lähettää niitä tuttaville ja sukulaisille. Maailma sähköistyy koko ajan, ja musta on ihanaa pitää kiinni vanhoista joulukorttiperinteistä. Niin kuin yhdessä Postin mainoksessa esitetäänkin, niin viestillä lähetetty joulutoivotus ei kosketa. Mulle tulee lämmin olo, kun joku on ajatellut meidän perhettä kortin muodossa, nähnyt sen vaivan. Kun ensimmäinen joulukortti kilahtaa postiluukusta, tietää, että shit is gonna get real, JOULU TULEE! Siitä voi virallisesti alkaa hypetys. Mä kyllä yleensä aloitan sen hypetyksen jo siinä vaiheessa, kun nurmikko alkaa rusehtaa!

Kuinkas moni on lähtenyt tätä jouluista tihkusadetta karkuun? Nyt kun mä kerta täällä kotimaassa oon, niin olisi yksi joululahjapyyntö ylemmiltä tahoilta: Nyt sitä lunta kehiin, kiitos! ;-) - Sissi

9.12.2015

TILANTEESEEN NÄHDEN FEELING PRETTY GOOD

621 IMG_6298 620

MOI! Mä tiedän, oon ollut laiska kirjoittelemaan, vaikka uutta alkua lupailinkin. Mulla on kuitenkin paljon postailuideoita ja osa on jo työn alla, mutta viimeistely käy hankalaks kaiken tän kiireen keskellä! Tässä on nimittäin tapahtunut aika paljon asioita - muutettiin äidin kans uuteen asuntoon reilu viikko sitten, aloitin lukemaan ylppäreihin, treenaan taas kovasti ja joulukiireetkin painaa päälle. Oon myös ruvennut suunnittelemaan vähän lukion jälkeistä tulevaisuuttakin, mulla se on ollut kysymysmerkkinä jo pitkään. Täällä uudessa kodissa on vieläkin sata asiaa hoidettavana ja korjailtavana, ja arkea on vaikea aikatauluttaa, kun pitäisi revetä joka paikkaan. Pitäis keretä käydä koulua, treenata, lukea ylppäreihin, olla mukana kotihommissa, nukkua riittävät yöunet ja mulle tärkeetä on ihan vaan hölläillä myös yksin, perheen ja kavereiden kanssa. Pyydän kuitenkin etukäteen jo anteeksi kaikilta ystäviltä, koska ylppäreihin asti mun aika tulee olemaan tosi kortilla. Ihan shittiä. Kyllä mä silti teistä välitän muruset!

Mun postailuväli saattaa siis jatkua aika harvana, mutta meen fiiliksen mukaan. Ostin tänään nimittäin uuden kameran (!!!) Olympus XZ-2 minijärkkärin, käytettynä kylläkin. Ei mun nykyisessä täysikokoisessa järjestelmäkamerassa mitään vikaa ole, mutta helpompikäyttöistä, kevyempää pokkarikameraa tuun tarviimaan etenkin ens kesän jälkeisenä lukuvuonna. Vielä en paljasta mihin, mutta kerään siihen kovasti rahaa koko ensi kesän. Mun blogin sisältökin tulee muuttumaan samalla ihan täysin. Paljastan mun suunnitelmat vasta, kun kaikki on varmaa! 8-)

Ja kyllä, aion tehdä myös huone/asuntopostauksen, mutta täällä ei ole vielä edes kaikkia huonekaluja paikallaan. Kaikki aikanaan. Toi keskimmäinen kuva on ainoa edustava, mitä mun huoneesta tällä hetkellä edes saa :-D Vaikka mulla onkin nyt monta asiaa tulilla samanaikaisesti, enkä edes muista niitä kaikkia, niin mä jotenkin osaan olla tosi rauhallinen. Ei mua stressaa. Tajusin eilen sen, että kohta tää koko lukioaikakin on ohi, ja sit naureskelen isompien haasteiden edessä kärpäsen kokoisille ylppäreille. Ihan sika kivoja juhlia ja tapahtumia on tulossa (jossei kaikista kuulu täällä, niin kuuluu ainakin Instagramissa @sissiluoto), ja lukulomaksi mä lähdenkin Thaikkulaan! Mulla on myös uusi treeni- ja ruokaohjelma, joiden avulla tähtään kohti mun unelmien abseja ja purkkapyllyä. Miten mä voisin ahdistua? Voimahaleja kaikille, vitskuja naamaan ja sit taas jaksaa! (Ainiin, vitamiinikuurin avulla mäkin pääsin mun sairastelukierteestä eroon. Ihanaa olla taas terve! Berocca on ystävä.) - Sissi

23.11.2015

ME & MUAY THAI

999998_599628640086764_1129887794_n

Mä tossa jonkun aikaa sitten vihjailinkin, että tää tulis tapahtumaan. Joo, mä oon parannut takas thainyrkkeilyn pariin, woohoo! Pidin taukoa about seitsemän kuukautta ihan vaan siksi, että tarvitsin sitä. Siinä vaiheessa, kun ei jaksa enää lähteä innoissaan treeneihin koulupäivän jälkeen, on aika kokeilla jotain muuta. Mulla oli tauon aikana jäsenyys Ladylinelle, jossa kävin ryhmäliikuntatunneilla, ja Ladylinen kautta pääsee maksutta Easyfitille, jossa kävin kuntosalilla. Tauko tuli todellakin tarpeeseen ja varsinkin ryhmäliikuntatunnit oli maailman parhaimpia. Sain elää hetken taas "normiarkea", kun ei tarvinnut olla niin tarkka syömisistään ja oli enemmän aikaa nähdä kavereita ja hölläillä itsekseen, kun ei tarvinnut sitoutua treeniaikatauluihin. Sain levättyä, vaikka treenailinkin. Mieli puhdistui. Etäisyys teki hyvää, koska hahmotin koko thainyrkkeilyn ja oman paikkani sen parissa paremmin. Rupesin miettimään, mitä mä siltä haluan, jos mitään.

_DSC0443_016

Pari kuukautta sitten tuli sit fiilis, että haluais takas tuttuihin piireihin, samalle haiskahtavalle salille ja samojen haiskahtavien treenikavereiden seuraan. Mä kuitenkin oon rutiininomainen ihminen, eli aikataulutettua elämää tuli ikävä. Nyt oon treenannut suistolla epäsäännöllisesti, koska oon jatkuvalla syötöllä ollut kipeenä. Meidän koulussa on hirveen iso remppa meneillään homeen takia, ja myös Suistohalli on läpimätä. En sit tiiä, toisaalta mulla on taipumustakin saada kaikki maailman bakteerit ja virukset mun elimistöön. Odotan innolla, että pääsen kunnolla siihen "Sissin normiarkeen", eli treenaamaan joka päivä hiki hatussa hirveellä treeniputkella! Paitsi sen ylikunto- ja mykoplasma-osion voisin kyl jättää tällä kertaa väliin... :-D

1536556_599628740086754_1251032849_n

Monet on kysyneet, että milloin mä meen takas kehään ottelemaan. Ei hajuakaan vielä. Nyt en oo enää junnu ja matseihin saa ottaa kyynerpäälyönnit mukaan, joka jännittää sikana. Haluun tällä hetkellä keskittyä lähinnä tekniikan hiomiseen ja kunnon kohottamiseen, joka tauon aikana rääkkitreenien puuttuessa kerkes hieman laskea. Niin ja ehkä myös ylimääräisten kilojen karsimiseen, koska, noh, se en ollut minä, se oli Pirkka. Oon osittain perfektionisti ja musta tuntuu, etten halua mennä kehään ennen kuin mun tekniikat on oikeesti puhtaita myös äärirajoilla. Tai edes jokseenkin.

SM 5.104

Thainyrkkeily on mulle supertärkeetä ja tulee varmasti aina olemaankin, kävi tulevaisuudessa mitä tahansa. Aloitin sen 13-vuotiaana ihan kokeilumielessä, koska mun sen aikainen paras kaverikin treenasi sitä. Loppujen lopuksi paras kaveri lähti ja minä jäin. 15-vuotiaana rupesin kilpailemaan, ja tän hetkinen saldo on 13 matsia. Voitoista ja häviöistä mulla ei oo tiliä, koska oon hävittänyt mun ottelijapassin, mihin ne kirjataan, heh. Häviöitä on ainakin pari enemmän kuin voittoja. Oon 2013 nuorten SM-kultamitalisti ja 2014 nuorten SM-pronssimitalisti. Oon ylpee jokaisesta matsistani, koska oon aina lähtenyt kehään voittoa tavoitellen ja voittanut pelkoni. Mun painoluokassa oon joutunut ottelemaan monta kertaa samaa vastustajaa vastaan, koska meitä on niin vähän. Kyllä se vaatii rohkeutta mennä kymmenen vuotta vanhempaa naista vastaan kolmannen kerran, jolle on hävinnyt jo kaksi kertaa paikat mustelmilla.

_DSC0462_064

Vielä urheilua tärkeämpää thainyrkkeilyssä on mun luomat suhteet. Oon tutustunut meidän salilla mun nykyisiin maailman parhaimpiin kavereihin Linaan ja Johannekseen. En vois elää ilman niitä. Myös muut vakkaritreenaajat ja valmentajat on mulle tosi tärkeitä, uskoitte tai ette. Oli iso juttu lähteä tauolle pois tuttujen naamojen luota, kun ei tiennyt, milloin palaa takaisin. Suistolaiset on mulle kuin toinen perhe. Ne näkee mut kuitenkin aidoimmillaan hikisenä, innostuneena, väsyneenä, turhautuneena, itkuisena, onnellisena, jännittyneenä ja ennen kaikkea mun omassa elementissäni.

1530401_599628856753409_206141228_n

Joten... Tääl mä taas oon! Jatkan thainyrkkeilyn ohella salilla käymistä pari kertaa viikossa, joka on kivaa vaihtelua, kun en oo sitä kuutta päivää viikossa pelkästään Suistolla. Voi vitsi, voisin kirjoittaa tästä vaikka kuinka paljon lisää, koska thainyrkkeilyssä treeneineen ja matseineen on niin paljon tunnetta. Ja rakkautta. Mä rakastan sitä mitä mä teen. Muistan sanoneeni Nitalle treenien jälkeen pari vuotta sitten, että jos thainyrkkeily olisi ihminen, mä menisin sen kanssa naimisiin. Mun elämän parhaimpia reissuja on matsireissut, kun ollaan kaikki samassa veneessä jännityksinemme ja nälissämme painonvedon jälkeen. Ja se tunne, kun astuu kehään. Ja se tunne, kun matsi on alkamaisillaan. Just se tauon tuoma etäisyys sai mut tajuumaan sen, kuinka ainutlaatuisia hetkiä ne on, vaikka ne ei ehkä sillä hetkellä tunnu siltä. Nyt nautin täysin siemauksin tästä tunteesta, mikä muhun palasi. Joskus on otettava etäisyyttä, jotta näkee asiat selvemmin. - Sissi

25.10.2015

VÄÄRYYKSIÄ

Mä oon perusluonteeltani pirteä ja positiivinen, joka näkyy täällä blogissakin. Vaikka mä saatan aina iloiselta vaikuttaakin, on mulla tietenkin asioita, jotka saa mun veren kiehumaan, höyryn nousemaan päästä, otsasuonen pullottamaan ja ihon kananlihalle Minioneiden, Hottisten ja yhdyssanavirheiden lisäksi, heh. Tietysti. Nyt on aika paljastaa muutamia näistä pienemmistä ja suuremmista vääryyksistä, mitkä saa mut tosi vihaiseksi ja kärttyisäksi. Näihin asioihin haluan puuttua.

Kuvakaappaukset

Mua ärsyttää se, miksi 99% oikeista uutisista on negatiivissävytteisiä. Kyllä mä ymmärrän, että maailmassa on paljon pahuutta, mutta niin on hyvyyttäkin ihan yhtä lailla. Miksei niistä uutisoida? En yhtään ihmettele suomalaisia, jotka aloittavat aamun lukemalla lehteä ja ovatkin koko loppupäivän kärttyisiä ja huonotuulisia, ainoana puheenaiheenaan ne aamun kuumat negatiiviset uutiset. Kyllä minäkin olisin!

Pictures7

Naiset maksavat keskimäärin elämänsä aikana 35000e menkoistaan. 35000! Meillä ei ole paljoa valinnanvaraa, haluammeko tätä kuukausittaista luontoäidin lahjaa vai emme, joten on mun mielestä epäreilua, että niistä saa maksaa ihan reippaasti. Vähintäänkin oikeudenmukaista olisi ilmaiset kuukautiskamppeet tai jonkin näköinen naiseustuki valtiolta, eikö! 35000 euroa on ihan hirvittävä määrä rahaa ja voi olla jollekin ratkaiseva summa.

Pictures8

Tätä saa lukea netistä kaikenlaisista sali-memeistä, mutta tää asia rassaa munkin aivoja. Oon tosi pienikokoinen ja musta on inhottavaa hikisen alkulämpän jälkeen siirtyä jalkaprässiin all ready ja sit ruvetakin siivoamaan edellisen käyttäjän painoja tangoista, ennen kuin voin aloittaa oman treenini. Usein kyse on monen kymmenen kilon kiekoista, joiden kanssa joudunkin vähän ponnistelemaan. En vaan ymmärrä, mitä sen treenaajan päässä liikkuu, ettei omien jälkien siivoaminen kuuluisi hänelle. Luuleeko se, että kaikki muutkin treenaa varmasti niin isoilla painoilla kuin hän? Tosi itsekästä ajattelua, mitä en tuu koskaan ymmärtämään. Siellä kuitenkin käy sekä miehiä että naisia, aloittelijoita että kokeneempia, 50-kiloisia että 100-kiloisia.

Pictures5

Yhdet ylppärit kirjoittaneena julistankin, että en tykkää koko yo-systeemistä. Esimerkiksi kielten testaaminen pelkällä kirjallisella- ja kuulunymmärtämisen kokeella on äärimmäisen epärealistista eikä ne pelkästään mittaa oikeita taitoja ollenkaan, mitä saa normaalista kanssakäymisestä englanninkieltä puhuvien kanssa. Monivalintakysymykset on tarkoituksella tehty kompakysymyksiksi. Ne on suunnitellusti harhaanjohtavia ja hieman ohi tekstin, joko kysymykset eivät käy ihan tasan luetun tai kuullun kanssa, tai sitten useampi sopisi niihin ihan yhtä lailla. Mun oma taso enkussa on aina ollut super, mutta kuuntelut menivät penkin alle, koska taistelin typerien monivalintavaihtoehtojen kanssa, ja kello kävi. Tahtoisin uudistuksen koko systeemiin ja realistisemmat menetelmät mittaamaan oppilaiden kykyjä.

Pictures6

Rakastan leffoja ystävien kanssa, mutta mun leffafiiliksen latistaa täysin ja täydellisesti se, jos sen aikana räplätään kännykkää. Tulee fiilis, että leffa on kaverin mielestä joko tylsä tai seura ei kelpaa, jos kerta kännykkä on kiinnostavampi kuin leffan spekulointi mun kanssa. Kyllä mä ymmärrän, jos on tärkeä viesti mihin pitää vastata, mutta että Facebookin ja Instagramin selailu? Mä usein tiuskaisen tästä asiasta mun leffaseuralaisille, jos se kännykkä kaivetaan vartin välein tyynyjen väleistä. Silloinhan menee leffasta ohi vaikka kuinka paljon ja toiselle tulee yksinäinen fiilis.

Nää ongelmat on pieniä muuhun maailmaan verrattuna, mutta ovathan pienetkin asiat tärkeitä. Ei kuitenkaan jäädä näihin ihan kokonaan vellomaan ja keskitytään hyviin asioihin, etsitään niitä positiivisia uutisia netistä ja kirjoitetaan vaikka mielipidekirjoitus ylioppilastutkintolautakuntaa koskien, ihan mitä vaan. Onko kenelläkään samanlaisia fiiliksiä?
Pusuja! (kuvat weheartit) - Sissi

20.10.2015

FROM NOW ON...

Pitkän tauon jälkeen mulle tuli fiilis, että haluan tehdä pientä uudistusta blogiini. Mun kirjoittelun linja on ollut sama since day one, eikä se oo oikeastaan muuttunut samaan tahtiin kuin mä. Haluan kirjoittaa enemmän merkityksellisimmistä asioista kuin omat tulemiset ja menemiset. Mulla on monenmonesta asiasta mielipiteitä, mitä en oo tuonut täällä oikeestaan esiin. Haluaisin tuoda ääneni kuuluviin mulle tärkeistä asioista, oli ne sit pieniä tai isoja. Ja tärkeillä asioilla tarkoitan myös ihan arkisia asioita, mistä mä oonkin jo kirjoitellut tänne, kuten reissu mummulaan, kaikenlaiset tapahtumat tai mua liikuttavat biisit.

Oon kuullut useesti lauseen, että mitä järkeä on bloggailla, jos sillä ei pyritä vaikuttamaan? Oon aina ollut eri mieltä, merkitseehän blogi eri ihmisille eri asioita. Mulle tää on ollut vähän kuin avoin päiväkirja, kun viikon tapahtumien jälkeen oon saanut kaikki tiivistettyä yhteen kirjoitukseen kaikkien ystävien (ja muun kansan) nähtäville. Joskus se on tuntunut jopa velvollisuudelta, siitä rupesi tulla kaavamaista. Mun päässä liikkuu kuitenkin tosi paljon ajatuksia tästä maailmasta ja tuntuisi turhalta heittää ne hukkaan ja jättää ne sinne mistä tulivatkin. Yksi syy on myös se, että mun tekemisiä pystyy muutenkin seuraamaan niin tiiviisti muualla sosiaalisessa mediassa, että taidan jättää ne kaikista pinnallisimmat "mitä tein tänään" -tyyliset ihan vaan sinne!

En nyt sano, että mun blogista tulisi joku filosofinen keidas, heh, ei todellakaan! Mutta just nyt tuntuu, että haluan antaa jotain enemmän kaiken muun höpötyksen seassa. Mulla on nyt jotenkin erilainen tatsi elämään ja haluan sen näkyvän täälläkin kirjoittamalla asioista toisinaan vähän pintaa syvemmältä, koska semmoinen ihminen mä pohjimmiltanikin oon. Toki aion tehdä jatkossakin myday- tai muita teemapostauksia ja kaikkea muuta mieleen juolahtnutta, sekin on osa mua. Kaikkea oikeassa suhteessa, eikö? Joskus vaan olisi kiva kirjoittaa vähän deepimpiäkin juttuja tänne. Antaa tän nyt vaan rullata omalla painollaan ja katsoa, mihin suuntaan mun bloggailut oikeen etenee. Miltäs kuulostaisi? Mulla on ainakin helpottunut olo, saa tääkin vähän tuuletusta! - Sissi

IMG_4660

19.10.2015

AMORE ROMA

DSC_0003 DSC_0022
DSC_0105
DSC_0051
DSC_0090
DSC_0117 DSC_0123 DSC_0128 DSC_0130 DSC_0144 DSC_0170 Rooma 2015 DSC_0206 Rooma 20151 DSC_0272 DSC_0295 Rooma 20153 DSC_0308 DSC_0337 Rooma 20152 DSC_0365
IMG_5147 IMG_5148

Ciaooo! Täällä blogin puolella on ollutkin hiljaista jonkun aikaa, joten moni ei tiennytkään mun syyslomareissusta Italiaan. Viideksi päiväksi lähdettiin äitin kanssa Roomaan, mukana oli myös äitin ystävä ja kummityttö. Myös ihana Sofia sattui paikalle samaan aikaan ja koettiin ikimuistoinen ilta yökerhoja vaihdellen. Huh, Roomassa oli sikana koettavaa, eikä aika kerennyt käydä pitkäksi. Mm. Colosseum, Forum Romanum, Pantheon, Fontana di Trevi, Espanjalaiset portaat, Vatikaani ja varmaan kymmenen eri kirkkoa tuli kierrettyä ja räpsittyä kuviin.

Mä voisin kertoa teille suu vaahdossa kaikkea Roomasta, mutta yritän nyt tiivistää kerrottavani tähän yhteen kappaleeseen. Ruoka on aivan tajuttoman hyvää, kuten moni varmaan arveleekin. Pasta on taivas, viini älyttömän halpaa ja italialainen jätski, no, ehkä maailman parasta. Joka puolella on ihania pieniä ravintoloita ja söpösti ränsistyneitä taloja ja ihmiset tervehtii toisiaan poskipusuin. Kun katsoo yläpuolelle, näkee useita kattoterasseja ja pieniä puutarhoja, ihan uskomattomia! Pienellä budjetilla ei pärjää missään muualla paitsi ruokaostoksilla. Kaikenlaista taidetta ja koristelua on joka paikassa, siis ihan joka paikassa, tuli jopa ehkä pieni kauneudenähky. Ihmiset on tosi laittautuneita ja kauniita. Italialaiset elää niin huoletonta elämää verrattuna meihin, asiat ei siellä oo niin justiinsa.

Onnellinen reissu kaikenkaikkiaan, vaikka varasinkin mukaan vähän liian kevyitä vaatteita, joten poden nyt vuosisadan jäätävintä flunssaa. Elämäntyylin ja ruuan suhteen (ja miesten!) Italia vaikuttaisi olevan mun valittu maa. Voisinpa lähettää teille sen fiiliksen, mikä Rooman kaduilla vallitsi. Kaikkien on koettava tää kerran elämässään. Kiitos ihanasta reissusta matkaseuralaisille  - Sissi

8.9.2015

YOU MUST LISTEN TO THESE


Kooooska hyvä musiikki ansaitsee aina paikan jalustalta, päätin omistaa sille jälleen kerran oman blogimerkinnän. Mulla on aina muutama biisi mun Spotify-soittolistoilla, jotka on suuressa hypetyksessä aina vähän aikaa, ja joita kuunnellaan silloin se 17 kertaa päivässä. Tiedän etten oo ainoo, hahah. Tässä ois nyt nää tän hetkiset. I'll just leave these here. - Sissi

6.9.2015

SO MUCH GOING ON RIGHT NOW BUT IT'S ALLRIGHT

Kääk moi! Onpas siitä pitkä aika kun viimeks oon kirjoitellut kuulumisia, tuntuu ihan oudolta. Kaikki varmaan tietää mikä aika nyt nimittäin on; kyllä, kirjoitukset lähenee päivä päivältä! Mä kirjoitan nyt syksyllä onneksi pelkästään enkun ja oon kertaillut sitä tässä lähiviikkoina. Ja oonhan mä tehnyt "vähän" kaikkea muutakin. Pakko kertoa lyhyesti, sillä en ole kirjailija ja tästä tulis muuten romaani :-)

IMG_4142.JPG 617 IMG_4152 IMG_4182.JPG

Eliiii. Kesän kohokohta Blockfest on nyt takanapäin, valloitettiin taas Tiitun kanssa Tampere kahden päivän rannekkeilla. Artistikattaus oli ihan huippu (ei, en kuulu siihen jengiin joka meni sinne kiljuen katsomaan Cheekkiä :-D) ja fiilis ei pettänyt tälläkään kertaa. Hullu lämpöaalto osui just kuin pyynnöstä sille viikonlopulle. Oltiin yötä eräällä tutulla ja jatkoille menemisestä ei tullut yhtään mitään, siis valehtelematta jokaiseen yökerhoon oli noin tunnin jonot. No, mikäs sen parempaa kuin kunnon yöunet!

619

Oon myös herkutellut ja treenannut järkyttävän huonosti. Ja katsellut Popcorn Timesta leffoja, kun on pitänyt lukea. Missä se mun fitnesskuuri on, minkä mä lupasin? Oon myös ollut taas flunssassa ja yrittänyt todella aktiivisesti parannuttaa itseni käymällä joka viikonloppu juhlimassa (siis oikeesti, mulla on ollut yks baariton viikonloppu siitä lähtien kun täytin 18). Joka tapauksessa, kohta tälle kaikelle tulee muutos. Jotkut siitä tietääkin, mutta oon nyt päättänyt palata mun juurille ja kurotella taas kohti mun pitkäaikaisia unelmia. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Soooon!

IMG_4333 618

Mun paras ystävä on lähtenyt maailmalle. Linan kaikki läheisimmät kamut kutsuttiin läksiäisiin ja voin valehtelematta sanoa, ettei mulla oo pitkään aikaan ollut niin hauskaa. Ja haikeeta. Jouduin, huom jouduin kokemaan Loviisan yöelämän ja ai että, on siinäkin fiilistä :-D Aamulla herätessä kerettiin vielä kiertää kaksistaan Linan lapsuudenpaikat ja makoilla kaikessa hiljaisuudessa ja kun kyyti tuli, tuli myöskin itku. Niin, Lina lähti siis Nepaliin puoleksi vuodeksi vapaaehtoistöihin, mukanaan vain Nokian vanha puhelin. Jouluksi kotiin, jookooo? Mulla on kamala ikävä jo nyt. On tässäkin yks hyvä puoli, kun pitää taas opetella tekstaaminen ilman emojeita, hahah.

Hmm. Mitähän muuta. Tälleen pikkupikku juttuna ollaan ostettu uusi asunto ja muutetaan äitin kanssa kahdestaan ennen joulua! Mulla on suuret visiot jo sisustuksista ja kohta lähdetäänkin jo kohti Ikeaa. Siinä samassa rytäkässä ostettiin muuten myös äiti-tytärreissu Thaikkuihin helmikuulle mun lukuloman aikaan. Ei vielä tiedetä tarkalleen, minne päin lähdetään kiertelemään, joten kaikki vinkit on tervetulleita, tell me tell me! Mä oon niin onnellinen. Matkustelu on se mikä pitää mun veren liikkeellä. Ja sisustaminen on ihanaa.

Okei siis, tämmöistä mun arki on tässä lähiaikoina ollut. Ensi tiistaina on enkun kuulunymmärtäminen ja sitä seuraavalla viikolla kirjalliset kokeet, joten kohta koittaa vapaus ja voin keskittyä taas normaaliin arkeen! How are ya guyyys? - Sissi